let me kiss you 4

4.
 Sinä iltana olin mennyt myöhään nukkumaan. Meillä oli aivan älyttömän kivaa suunnitellessamme Harryn syntymäpäiviä, tosin itse en mitään keksinyt, juttelin vain muiden mukana ja kommentoin muiden ideoita. Päivällä leffan jälkeen kokkasimme yhdessä superhyviä tortilloja ja menimme terassille niitä syömään. Koko päivän oli ollut aurinkoista ja lämmin. Pian tulisi kevät, sitten kesä, en malttanut odottaa!

 Kun kello oli lähentynyt kahdeksaa, olimme huomanneet olevamme olohuoneen sohvalla Niallin kanssa kahdestaan istuskelemassa. Muut olivat häipyneet ulos pelaamaan jotain. Olimme jutelleet Niallin kanssa kaikesta maan ja taivaan väliltä ja tutustuneet paremmin, sillä Louis ja Harry olivat ne joiden kanssa olin viettänyt eniten aikaa ollessani edellisen kerran Englannissa. Olin oppinut tuosta hurmaavasta miehen alusta muunmuassa sen että Nando's oli mahtava paikka ja että ruoka oli parasta mitä maailmassa saattoi olla. Tietenkin kohtuuden rajoissa. Olimme rauhassa tutustuneet toisiimme paremmin luultavasti ainakin tunnin, kun muut olivat rynnineen sisään.

"Ohhh, sorry if we stopped you guys," Louis oli naurahtanut ja painellut keittiöön valitellen nälkäänsä. Sen seurauksena Niall olin tilannut pitsaa koko porukalle. Kun pojat olivat lähteneet yöllä, Niall oli halannut minua ja kuiskannut korvaani hellän hyvän yön toivotuksen. Sen jälkeen olin hipsinyt nukkumaan Eleanorin kanssa omiin huoneisiimme.

 Nyt kuitenkin oli jo seuraava aamu ja oloni oli huono heti herätessäni. Palelin ihan valtavasti, suoraan sanoen olin aivan jäässä. Kuulin Eleanorin olevan aamupuuhissaa joten huusin hänelle:
"Eleanor? Could you come here, please!" Hetkessä hän oli ovellani.
"What?" Eleanor kysyi hymyillen , mutta hymy hyytyi nopeasti hänen nähdessään ilmeeni. "You look sick!"
"Mhmm, and I think I am.. I'm freezing," huokaisin. Eleanor kipaisi hakemaan kuumemittarin, lääkettä ja juomista. Hänen palattuaan mittasin lämpöni ja totesin olevani 39 asteen kuumeessa. Onneksi työt alkavat vasta viikon päästä, ajattelin helpottuneena.
"I have promised to Louis that I will go shopping with him, but I can call him that you're sick," Eleanor sanoi.
"No! Please, don't, you can go," huudahdin. "I can call Niall if he can come here," lisäsin vielä hätäisenä. Hymy häivähti Eleanorin kasvoilla ja hän vastasi: "Let me think. If he can't, I'll stay here with you." Myönnyin vastahakoisesti hänen päätökseensä sillä en todellakaan halunnut pilata Eleanorin ja Louisin shoppailureissua oman sairasteluni takia. El meni alakertaan ja lupasin sillä välin soittaa mr. Horanille. Otin iPhoneni käteeni ja näppäilin Niallin numeron. Se tuuttasi varattua joten selailin instagram-kuvia ja facebookia. Pian kuitenkin tuttu nimi jo vilkkui näytössä. Huomasin jännittäväni puhelun vastaamista, enkä tajunnut miksi. Ehkä kuume teki minusta psyykkisestikin sairaan.
"Hello Niall," vastasin kuitenkin rauhallisesti.
"Hii!" kuulin hänen pirteän äänen. "Sorry, I was talking with Simon when you called.. what's up?"
"Mhmm, this might hear stupid but do you wanna spend this day with someone who is 39 degrees fever? I mean with me," selitin ja lisäsin vielä ettei El halunnut minun olevan yksin sairaana kotona.
"Sure I want!" Niall nauroi. "But I've to clean my house and find clothes for me.." Niall jatkoi selvästi nolona.
"It doesn't matter, come when you can," naurahdin ja suljettuani puhelimen nousin varovasti ylös sängystä etsimään vaatteita. Vedin matkalaukkuni sängyn alta. Se oli vielä puolillaan tavaraa sillä laiskana en ollut jaksanut tyhjentää sitä vielä, tosin voisin tänään latoa loputkin vaatteet suureen vaatekaappiin joka huoneessani oli. Valitsin ylleni harmaat lökärit ja mustan topin löhöilypäivää varten. Lisäksi kaivoin käsilaukustani viinipunaisen Obey -merkkisen pipon tumman tukkani peitoksi. Vilkaisin peilistä omaa kuvaani ja onnekseni sain todeta ettei kuume näkynyt päällepäin kovin paljon. Huokaisin myös siitä ilosta että minulla oli tummat ripset ja virheetön iho. Meikittä oleminen kävi siis helposti minulta, saatoin kulkea kaupungillakin ihan luonnonlapsena.
 Kuulin ulko-oven avautuvan alakerrassa. Pian sain myös tietää kuka tulija oli. Samaan aikaan kun olin petaamassa sänkyäni, Louis käveli huoneeni ovesta sisään ja läsähti nojatuoliin.
"Is Niall coming?" hän virnisti.
"Eleanor told you I'm sick?" esitin vastakysymyksen mihin Louis nyökkäsi joten jatkoin sisäisesti hymyillen: "Yes he is, even he's not coming yet. But don't tell that to Eleanor cause she won't let me here then."
"Well..." Louis muka mietti muta sanoi sitten: "Okayokayokay, I won't," hän naurahti ja nousi sitten mennäkseen samalla haroen tukkaansa "Come eat, there's breakfast downstairs."
"Thanks, I'll clean up this room first," vastasin jatkaen huoneen siivoamista. Louis nyökkäsi ja sanoi että he olivat pian lähdössä. Lupasin meneväni alas ennenkuin he ehtisivät häipyä.