let me kiss you 5

5.
 Mennessäni aamiaiselle Eleanor ja Louis olivat jo ulkotakit päällä. Huiskautin heille hyvästiksi ja sen jälkeen kävelin keittiöön, minne luultavasti El oli kattanut ja jättänyt aamiaisen. Otin sen lisäksi appelsiinimehua jääkaapista.
 Niall saapui kun olin laittamassa aamiasta pois.
"Helloo Helen," hän hymyili astellessaan keittiöön. Moikkasin häntä ja kysyin oliko nälkä.
"Actually not. I ate before I came," Niall naurahti.
"Okay, I hope you won't get bored with me... I'm a bit tired," sanoin ja yritin hymyillä.
"I think I will not be bored with you," Niall hymyili taas ja tuli halaamaan minua. "Lets go watch TV," hän jatkoi vetäen minut olohuoneeseeen. Hän napsautti television päälle ja kiepsahti sohvalle laittaen samalla päänsä syliini. Kysyvä katse selvästi kysyi mielipidettä minulta. Hymyilin väsyneesti ja pörrötin hänen hiuksia. Suljin silmäni ja laskin pääni Niallin rinnalle hänen jatkaessa television katsomista. Pian kuitenkin sain nostaa pääni sillä Niall nousi ylös.
"Hhey, we can change our places, you're more tired than I am," hän sanoi ja veti minut kädestä pitäen ylös. Vaihdoimme paikkoja ja suljin taas silmäni kun oli painanut pääni Niallin syliin. Tajusin samalla kuinka väsynyt olinkaan vaikka kuume olikin luultavasti jo laskenut kokonaan. Ehkä lentäminen pari viikkoa sitten ja uusi paikka rasittivat, en ollut kertaakaan pysähtynyt kunnolla levähtämään. Mietin jo hetken siirtyväni takaisin yläketaan sänkyyn nukuumaan lisää yöunien jatkoksi, mutten sitten raaskinut jättää Niallia yksin, olinhan pyytänyt hänet meille.
 Seuraavan kerran heräsin omasta sängystäni. Arvelin että Niall oli kantanut minut ylös. Noustessani sain varmistuksen asialle, Niall nukkui nojatuolissa. Koska en keksinyt yhtään syytä herättää häntä, nostin koneeni sänkyyni ja surffailin twitterissä. Olin saanut muutamia twiittejä, luultavasti poikien faneilta. Asiat etenivät mediassa nopeasti, huomioon ottaen ettei meitä oltu Niallin kanssa nähty kertaakaan yhdessä julkisesti. Ei juttu niin pitkällä oltu, tässä oltiin vasta ystäviä. 'Hey @helenrichards who are youuu? U've @eleanorjcalder @niallofficial @harry_styles and @louis_tomlinson in your followers. xx' Haha, fanit näytti olevan oikeasti viisaita tyyppejä, pakko myöntää. Vastasin tyynesti olevani Eleanorin serkku.
 Huomasin kellon näyttävän pian kahta iltapäivällä joten nousin ylös sängystä ja kävin pikaisesti mittaamassa kuumeeni. Ilokseni huomasin sen laskeneen lähes normaaliksi. Kävin hakemassa keittiöstä lasin vettä ja hedelmiä kulhoon ja palasin takaisin huoneeseeni. Lysähtäessäni sängylle Niall heräsi. Hän hieroi silmiään ja haukotteli.
"Sorry, I think I was tired too", hän naurahti.
"No matter, I just woke up", hymyilin. Niall nousi nojatuolistaan, tuli viereeni sängylle ja kietoi kätensä ympärilleni. Nostin läppärin takaisin syliini ja pistin suuhuni pari viinirypälettä. Kehotin Nialliakin ottamaan niitä jos oli nälkä.
"Or get something else if you want to", lisäsin.
"I'd like better pizza or something like that, haha", Niall naurahti.
"Oh boy, today you can be a bit healthy!" huudahdin muka kauhistuneena.
"Maybe I should..can I use your computer to check my twitter? My phone is downstairs," Niall vastasi kysyen.
"Sure, I'll go get more food for us." Kipaisin alakertaan kaivamaan kaappeja. Löysin hilloa ja leipää joista tein Niallille leivät. Itselleni otin lisää hedelmiä. Takaisin astuessani huoneeseen huomasin Niallin ilmeen. Niall näytti surulliselta. Vihaiselta. Pelokkaalta. Hermostuneelta, yhtäaikaa kaikkea muuta kuin iloiselta.
"Niall?" kysyin varovasti vastauata saamatta. Seisoin edelleen ovella Niallin tuijottaessa koneen näyttöä. Astelin sängyn luo ja istahdin Niallin viereen samalla antaen lautasen Niallille, turhaan. Laskin sen sängylle hänen viereensä.
"Niall..." aloitin uudestaan mutta nyt näyttöä katsoen itsekin ja hiljenin. Näyttö oli täynnä paskaa, täynnä haukkuja ja kirosanoja. Joiden kohteena oli Niall. Otin koneen Niallilta ja kirjauduin ulos hänen tililtään.
"Niall, please don't read that bullshit. Please don't. You know it hurts you of nothing. Here is more people who love you. Please don't care about haters," otin Niallia kädestä. Niall katsoi alas mutta näin kyynelten valuvan jo. Nousin ylös samalla vetäen hänet halaukseen. Tunsin hänen tiukentavan otettaan ja selvästi yrittävän sanoa jotain.
"I'm so glad I have friends like, like you Helen", Niall kuiskasi.
"Niall, you know we all love you. I love you", sanoin. Niall nosti päätään ja hymyili kyyneleisin silmin. Päämme lähetyivät ja pian tunsin pehmeät huulet huulillani. Suutelimme varovasti ensimmäistä kertaa. Hymyilin Niallin irrottautuessa minuata ja halasin häntä vielä kerran.
"Sometimes I wonder why do I even am popstar", hän sanoi hiljaa. "Sometimes I hate being famous."

Tosiaa joo.. vihdoin ja viimein (...) sain vaihettuu noi tarinat tunnisteisii ja postaukset on vaa nyt täyn noit lukui mut eipä voi mitää :DD en osaa laittaa niitä mihinkää muualle nii saa nyt olla. Toivon että nyt saisin ja muistaisin puhelimella kirjotella välillä!!! 5. luku let me kiss you :n tulossa vklpn aikana :)

together - or not? 1

1.

 Maanantai-aamuna heräsin herätyskellon raivostuttavaan pirinään. Kello näytti 6:30 enkä aluksi tajunnu miks olin heränny niin aikasin. Mietittyäni tajusin et tänään alkaa MM-kisat iha todella ja että viiden jälkeen alkais meidän tyttöjen kisat. Olin lähtöjärjestyksessä viidenneks viimesenä (tarkistin sen papereista, en todellakaan muistanu sitä ulkoa). Ensimmäisenä kipaisin ottamaan kunnon suihkun ja tekemään aamutoimet minkä jälkeen heitin vaatteet niskaan ja hypin aamiaispöytään. Olin lähes ensimmäinen alhaalla mikä ei haitannut, aamupala oli mukavempi syödä rauhassa. Mun syötyä näin maajoukkuevalmentajan tulevan mua kohti joten vaikka olin jo nousemassa pöydästä jäin istumaan.

"This is only a short thing, you can go pretty soon!" Valmentaja sano samalla hymyillen. Nyökkäsin sille ja se jatko: "I was just thinking that cause you're here first time you can just do your best and take it easy. You don't  have to do it too difficult."

"Haha, I know! I'll take it easy. I promise!" Nauroin. Valmentaja kiitti ja sanoi että voisin nyt mennä. Nousin siis ja kävelin hissille. Hissi meni nopeasti viidenteen kerrokseen missä mun huone sijaitsi. Kipaisin sinne ja heittäydyin hetkeksi sängylle Ipadini kanssa kuunteleen musiikkia ja surffaileen netissä.

 Kuulin koputuksen huoneen ovella.

"Come on!" Huudahdin tulijalle. Oven takana oli Spencer O'Brien ja Mark.

"Ooooh hi, whats up?!" Hyppäsin sängystä ylös.

"We have interview with RedBull," Spencer sanoi ja selitti että tarvitsen sponsori housut, pipon ja lasit, oman takin sekä raahata itseni alas. Markilla ja sillä oli molemmilla jo kamppeet päällä mutta ne lupas oottaa mua hetken. Alas mennessämme Mark sanoi vielä että meillä on nimmareiden jakoa, mutta se ei ollut mulle pakollinen. Aattelin silti mennä, Mark ja Sebastienki olis siellä joten sama se oli mennä aikaa tuhlaamaan. Sebastien Toutant, tutummin Seb Toots oli yks niistä monista huippulautailijoista mitä Kanadasta tuli.
 "Do you like this job?" havahduin haastattelijan kysymykseen. Toki tykkäsin. Oikeastaan olin ihan rakastunut tähän työhön, vaikken kylläkään ottanut lumilautailua työstä. Se oli mulle ainoastaa harrastus, ehkä elämäntapa, ajattelin.
"Ofcourse, I really love!" sanoin haastattelijalle. "It's fun to chill with friends and do your best in the hills," selitin mun vastausta.
 Istuin slopestyle rinteen päälle rakennetussa tilassa Markin vieressä odottamassa omaa vuoroa. Miehet laski vasta meidän jälkeen tosin, mut Mark oli jo saapunu ylös odotteleen. Oli vika kierros kolmesta kierroksesta meneillään. Pian valmentaja tuli käskeen lähtöluukulle. Heitin ylävitoset Markin ja muutaman muun laskijan kans ja lähin rennosti valmentajan perään. Samalla hetkeläl laskemassa oli suomalainen Enni Rukajärvi joka otti tasan 94 pistettä ja meni johtoon yli 20 pisteen erolla edelliseen. Jälellä oli vielä kolme laskijaa mun lisäksi mutta Ennin pisteet oli tosi vaikee ohittaa. Olin sitä lähes 10 pistettä jälessä koska satuin kaatuun viimesen reilin toisella laskulla. Ekalla taas kaaduin toisen ison hypyn yritettyäni Cab 1260* nimistä temppua ja sillon mun pisteet jäi alle kolmenkymmenen.
 Nyt kuitenki oli viimesen laskun aika mun osalta ja slopestylen osalta näissä MM-kisoissa. Laskin ainaki omasta mielestä rennosti ekat pressit ja kaiteet,** sit oli vuorossa kolme isompaa hyppyriä joita bokseiksikin sanotaan.
 Alas päästyä olo oli häkeltyny. Siis ihan tosi hämmästynyt. Kuuntelin suu ammolllaan pisteitä, nostin mun kädet ylös ja kohautin olkapäitä. Mietin kuumeisesti miten tää oli ees mahollista, minä, 17 vuotta, ekaa kertaa aikuisten arvokisoissa. Nauroin ääneen pyöritellen päätä, 93.87 pistettä! Nousin toiseksi ainoastaan 0.13 pisteen erolla suomalaiseen. Vau.
 Säilytin mun toisen sijan loppuun saakka. Edes Spencer ei mennyt edelle. Se jäi kolmanneksi mut silläki meni ihan super hyvin koska sekin pääs yli 90 pisteen. Kun olin menossa takaisin alastulo alueelle, kävelin tosi ajatuksissani varmaan silmät sikkurassa tai jotain.
"Oh sorry!" huudahdin. "I think my eyes were closed or something stupid happened, sorry, sorry!" naurahdin ja jatkoin anteeksipyytelyitäni. Nostin katseeni ja näin Markin. Suuni loksahti auki mutta tarkemmin katsottuani huomasinkin nähneeni väärin, Markhan istui rinteetn ylhäälle rakennetusas odottelu tilassa ja hänen pärstänsä näkyi paraikaan tv-ruuduissa. Katoin poikaa varmaanki turhan pitkään sillä hän nauroin ja sanoi: "It doesn't matter! I am Harry, you must be that amazing snowboarder from Canada!"
"Yup, snowboarder and from Canada mut I don't know am I amazing..." vastasin taas hämilläni.
"I think you are. Everyone here is talking about you!" Harry huudahti ja jatkoi: "I suppose, you have to go?"
"Yes, I think i've to go," sanoin. "It was nice to meet you! Or I might say I bump you..call sometimes if you're bored," jatkoin ja annoin Harrylle käyntikorttini mitä mahtava valmetajani oli teettänyt mulle. Kerrankin niillekki oli käyttöä, ajattelin mielessäni. Jatkoin matkaa samalla typerä hymy naamalla. Poika, tai Harry kuten hän oli sanonut, vaikutti tosi kivalta tyypiltä. Lisäks se oli älyttömän paljo samannäköinen Markin kanssa. Ehkä ne ei slti sukua ollu. Pojan äänessä oli kuulunu selkee brittiaksentti, joten ehkä sen kotimaa oli Englannissa.
 Kun pääsin alastulo alias palkintojenjako alueelle, valokuvaajat piiritti mut. Olin taas kerran hämillään tän päivän aikana mutta sain puristettua hymyn takas kasvoille ja kameroille. Kun mun nimi kuulutettiin vastaanottaan mitali ja palkintokorokkeelle, vedin pipoa syvemmälle päähän ja nappasin aitaa vasten olleen lumilautani mukaaan. Samalla kävelin jännittyneenä kohti korokketia. Kolmannella pallilla jo seisova Spenceer hymyili mulel tosi kannustavasti ja harpoin vikat askeleen iloisesti melkeen ääneen nauraen. Kun vihdoin nousin korokkeelle, nostin kädet ilmaan ja samalla lautanikin tuuletukseksi. Näin isolla screenillä olevan kuvan siirtyvän mäen yläosassa olevaan tilaan missä pojat ootti niiden laskuvuoroja. Hymyilin kun kamera siirtyä Kanadan poikiin, Markiin, Sebastieniin, Maxiin ja muihin jotka näyttivät peukkuja. Mun katse kuitenki siirtyi nopeesti sillä vastaanotin kukkapuskaa ja hopeamitalia. Kun olin saanu metallin kaulaan, nostin katseeni joka samalla kohtas sen pojan - Harryn - katseen kanssa. Pikasesti hymyilin mutta sit käännyin poseeraamaan kuvaajille. Mitalli suussa, ilman, kaikki samalla korokkeella, yksin, Ennin kanssa..sitä jatkuin vielä ainaki viis minuuttia, kunnes meidät ohjattiin pois jotta miehet pääsi alottaan niiden kilpailun.
 Mieleen palas silti kokajan kuva siitä Harrysta. Mikähän sen sukunimi oli ? Sääli etten ehtiny pidempään jutella sen kanssa. Pojassa oli jotain tuttua, en vaan saanut päähän mitä. Lumilautailu piireistä se ei ainakaa ollu. Ehkä se joku päivä soittais mulle ja saisin kuulla siitä enemmän?


*Cab 1260: Temppu jossa tullaan hyppyrille ja pyöritään 1260 astetta heikomman jalan puoleen.
**Kaide/Pressi: Erilaiset kaiteet, lavat, putket joista tehdään pieniä temppuja.

together - or not? - prologi

Prologi

 Me oltiin laskeuduttu lauantai iltana Itävaltaa, Inssbruckiin Kanadan joukkueen kanssa. Ootin innolla seuraavalla viikolla alkavia lumilautailun MM-kisoja, missä kilpailisin slopestylessä*. Nää oli mun ekat MM-kisat aikusten kans. Asuin hotellilla omassa huoneessa, mistä olin todella tyytyväinen. Mun suunnitelmissa oli ottaa kisat aika rennosti enkä aikonu turhia stressata. Luotin itteeni ja yritin puhasta laskua saada aikaa.

 Seuraavana aamuna Mark tuli koputtaan mun ovelle ja kysyyn lähtisinkö laskeen pari rinnettä. Mark McMorris on myös Kanadalainen lumilautailija, 19vuotias ja mua pari vuotta vanhempi. Me ollaan tunnettu pienestä saakka ja harjoteltu - niin monet kerran etten edes voi laskea - yhessä uudet temput. Se on aivan älyttömän hyvä laskemaan ja sillä on iästä huolimatta jo tosi paljon mestaruuksia taskuissa. 

- I'm done in a half hour, vastasin sille ja se lähti laittaan kamppeita päälle niinkuin mäkin. Tein mun pitkiin, tummiin hiuksiin toiselle puolen löysän letin ja puin päälle kerraston. Kiskoin mun pipon päähän, laitoin päälle sinisen takin ja ruskeet topaphousut. Sidoin lautakengät tiukalle, nappasin kypärän laseineen käteen ja lähdin hakeen mun lautaa. Matkalla laitoin kypärän ja lasit päähän.
 Törmäsin Markiin jo siellä ja mentiin yhessä laudat saatuamme  hissillä ylös. Itävallan rinne oli hyvässä kunnossa ja sitä oli kiva laskee. Helppo. Kokeiltiin miten isot hypyt onnistuu ja temppuiltiin pienemmissä reileissä. Haettiin hyvää fiilistä kahen päivän päästä alkaviin kisoihin jolloin kisattas sekä miesten että naisten slopestyle* karsinnat. Sen jälkeen finaalissa ois 6 naisista ja 12 miehistä. Ja miehet ja naiset on tietenki erikseen. Parin tunnin päästä nälkä alko tulla joten alettiin lopetteleen laskemista. Laudan pois viemisen jälkeen mä kipaisin käymään suihkussa ja vaihtaan vaatteita että päivällisellä en näyttäs ihan sängystä nousseelta. Mark sano itekki menevänsä ja et tulee ruokasaliin tunnin päästä.


 *Slopestyle on talviurheilulaji, jossa lumilautailijat (ja freestylehiihtäjät) tekevät hyppyreissä ja ns. obstaakkeleissa: kaiteissa (reilit), putkissa, liukumalaatikoissa (press box), laskuseinissä (wallride) ja joskus myös pienessä lumikourun kaaressa temppuja laskiessaan alas rinnettä. (lähde: wikipedia)

let me kiss you 4

4.
 Sinä iltana olin mennyt myöhään nukkumaan. Meillä oli aivan älyttömän kivaa suunnitellessamme Harryn syntymäpäiviä, tosin itse en mitään keksinyt, juttelin vain muiden mukana ja kommentoin muiden ideoita. Päivällä leffan jälkeen kokkasimme yhdessä superhyviä tortilloja ja menimme terassille niitä syömään. Koko päivän oli ollut aurinkoista ja lämmin. Pian tulisi kevät, sitten kesä, en malttanut odottaa!

 Kun kello oli lähentynyt kahdeksaa, olimme huomanneet olevamme olohuoneen sohvalla Niallin kanssa kahdestaan istuskelemassa. Muut olivat häipyneet ulos pelaamaan jotain. Olimme jutelleet Niallin kanssa kaikesta maan ja taivaan väliltä ja tutustuneet paremmin, sillä Louis ja Harry olivat ne joiden kanssa olin viettänyt eniten aikaa ollessani edellisen kerran Englannissa. Olin oppinut tuosta hurmaavasta miehen alusta muunmuassa sen että Nando's oli mahtava paikka ja että ruoka oli parasta mitä maailmassa saattoi olla. Tietenkin kohtuuden rajoissa. Olimme rauhassa tutustuneet toisiimme paremmin luultavasti ainakin tunnin, kun muut olivat rynnineen sisään.

"Ohhh, sorry if we stopped you guys," Louis oli naurahtanut ja painellut keittiöön valitellen nälkäänsä. Sen seurauksena Niall olin tilannut pitsaa koko porukalle. Kun pojat olivat lähteneet yöllä, Niall oli halannut minua ja kuiskannut korvaani hellän hyvän yön toivotuksen. Sen jälkeen olin hipsinyt nukkumaan Eleanorin kanssa omiin huoneisiimme.

 Nyt kuitenkin oli jo seuraava aamu ja oloni oli huono heti herätessäni. Palelin ihan valtavasti, suoraan sanoen olin aivan jäässä. Kuulin Eleanorin olevan aamupuuhissaa joten huusin hänelle:
"Eleanor? Could you come here, please!" Hetkessä hän oli ovellani.
"What?" Eleanor kysyi hymyillen , mutta hymy hyytyi nopeasti hänen nähdessään ilmeeni. "You look sick!"
"Mhmm, and I think I am.. I'm freezing," huokaisin. Eleanor kipaisi hakemaan kuumemittarin, lääkettä ja juomista. Hänen palattuaan mittasin lämpöni ja totesin olevani 39 asteen kuumeessa. Onneksi työt alkavat vasta viikon päästä, ajattelin helpottuneena.
"I have promised to Louis that I will go shopping with him, but I can call him that you're sick," Eleanor sanoi.
"No! Please, don't, you can go," huudahdin. "I can call Niall if he can come here," lisäsin vielä hätäisenä. Hymy häivähti Eleanorin kasvoilla ja hän vastasi: "Let me think. If he can't, I'll stay here with you." Myönnyin vastahakoisesti hänen päätökseensä sillä en todellakaan halunnut pilata Eleanorin ja Louisin shoppailureissua oman sairasteluni takia. El meni alakertaan ja lupasin sillä välin soittaa mr. Horanille. Otin iPhoneni käteeni ja näppäilin Niallin numeron. Se tuuttasi varattua joten selailin instagram-kuvia ja facebookia. Pian kuitenkin tuttu nimi jo vilkkui näytössä. Huomasin jännittäväni puhelun vastaamista, enkä tajunnut miksi. Ehkä kuume teki minusta psyykkisestikin sairaan.
"Hello Niall," vastasin kuitenkin rauhallisesti.
"Hii!" kuulin hänen pirteän äänen. "Sorry, I was talking with Simon when you called.. what's up?"
"Mhmm, this might hear stupid but do you wanna spend this day with someone who is 39 degrees fever? I mean with me," selitin ja lisäsin vielä ettei El halunnut minun olevan yksin sairaana kotona.
"Sure I want!" Niall nauroi. "But I've to clean my house and find clothes for me.." Niall jatkoi selvästi nolona.
"It doesn't matter, come when you can," naurahdin ja suljettuani puhelimen nousin varovasti ylös sängystä etsimään vaatteita. Vedin matkalaukkuni sängyn alta. Se oli vielä puolillaan tavaraa sillä laiskana en ollut jaksanut tyhjentää sitä vielä, tosin voisin tänään latoa loputkin vaatteet suureen vaatekaappiin joka huoneessani oli. Valitsin ylleni harmaat lökärit ja mustan topin löhöilypäivää varten. Lisäksi kaivoin käsilaukustani viinipunaisen Obey -merkkisen pipon tumman tukkani peitoksi. Vilkaisin peilistä omaa kuvaani ja onnekseni sain todeta ettei kuume näkynyt päällepäin kovin paljon. Huokaisin myös siitä ilosta että minulla oli tummat ripset ja virheetön iho. Meikittä oleminen kävi siis helposti minulta, saatoin kulkea kaupungillakin ihan luonnonlapsena.
 Kuulin ulko-oven avautuvan alakerrassa. Pian sain myös tietää kuka tulija oli. Samaan aikaan kun olin petaamassa sänkyäni, Louis käveli huoneeni ovesta sisään ja läsähti nojatuoliin.
"Is Niall coming?" hän virnisti.
"Eleanor told you I'm sick?" esitin vastakysymyksen mihin Louis nyökkäsi joten jatkoin sisäisesti hymyillen: "Yes he is, even he's not coming yet. But don't tell that to Eleanor cause she won't let me here then."
"Well..." Louis muka mietti muta sanoi sitten: "Okayokayokay, I won't," hän naurahti ja nousi sitten mennäkseen samalla haroen tukkaansa "Come eat, there's breakfast downstairs."
"Thanks, I'll clean up this room first," vastasin jatkaen huoneen siivoamista. Louis nyökkäsi ja sanoi että he olivat pian lähdössä. Lupasin meneväni alas ennenkuin he ehtisivät häipyä.

let me kiss you 3

3.
 Maanantai aamuna lähdin yksin kaupungille. Oli ihana pitkästä aikaa rentoutua shoppailemalla ja linja-autossa istumisella. Rakastin sitä tunnetta että oli vapaa, yksin, ilman ketään muuta kaupungin ytimessä kaikkien keskellä. Siellä tunsi olevansa turvassa, tiiviisti muiden seassa!

 Jo yhdentoista aikaan olin täysin valmis ja kipaisin lähimmälle bussipysäkille kuulokkeet korvissa Ed Sheerania kuunnellen. Maksoin matkani keskustaan ja istuin rauhalliselle paikalle bussin etuosaan laukku sylissäni. Pian jo huomasin olevani keskustassa ja jäin seuraavalla pysäkillä pois kyydistä. En malttanut odottaa uusien vaatteiden tuoksua ja sitä tunnekuohua uusien vaatteiden myötä! Edellisestä kerrasta oli sitäpaitsi niin kauan, että ajattelin ansatsevani pienen kassillisen uusia vaatteita. 

 Kun kolmen tunnin kuluttua istuin alas Starbucksin pehmeälle penkille uutuus mariannelatten kanssa, jalkani olivat aivan poikki. Oikeastaan oli itsekkin todellatodella väsynyt! En tiennyt kuinka kauan olin selaillut nettiä puhelimellani, kun tuttu poika - tai mies oikeastaan! - tuli iloisesti tervehtimään minua ja kysyin oliko pöydässäni tilaa vielä yhdelle. (Istuin kahden hengen pöydässä joten miksipä ei..)

-Harry! hymyilin iloisena ja nousin halaamaan häntä. Yllättyneenä istuin alas ja jatkoin: -Ofcourse here is, just sit down.

-Nice! I'll get something to drink but I'll leave my things here if its okay? hän vastasi samalla kysyen ja meni hakemaan kaakaota tai kahvia itselleen. Kun hän palasi kahvin kanssa ja istui takaisin alas hän kysyi:

-What are you doin' in town? Have you enjoyed here in London?

-Yeah! It has been easy to adapt to, I felt this my home already, vastasin.

-It's nice to hear! Have you met new people yet? Harry jatko kyselemistään.

-Noope, actually not yet. You guys are just fine to me now. I can see people when I'll start my school, naurahdin.

-Ohh I see, you have school too! What it is? Have you gone look there yet? se kysy hymyillen.

-Yep, I got there to see my rector and couple teachers. It seems quite nice place, hopefully I catch up other guys between academic years, sanoin vastaten Harryn kysymykseen.

-If you have studying in Finland too I think you have good chance to make the grade, Harry sanoi rohkasevasti. Oli ihanaa etten jäänyt yksin opiskelujeni kanssa, vaan että minulla oli aivan superihania ystävia jotka kannustivat kokoajan eivätkä vain tarpeentullen. Ehkä jonain päivänä suunnittelemani vaatteet pääsisivät johonkin esille tai näytille. Tosin opiskelijoiden suunnitteluiden tulokset harvoin olivan niin mahtavia että pääsivät esille. Silti se olisi mahdollista ja se oli ollut haaveeni jo kauan. Olisi todella kiva katsella esimerkiksi muotinäytöstä missä vaatteet mitä itse on suunnitellut pääsevät oikeuksiinsa muiden ihmisten päällä. Tuskin maltoin odottaa sitä hetkeä, vaikka siihen olisikin monta vuotta!
 Kun seuraavana aamuna heräsin, kuulin selvästi että Eleanor jutteli jollekulle. Puin kiireellä, meikkasin vähän ja harjasin hiukseni. Sen jälkeen menin alakertaan katsomaan kuka tai oikeastaan ketä muita siellä voisi olla. Alhaalla oli jopa neljä henkilöä vaikka sitä yläkertaan en ollu kuullut, Niall, Louis ja Liam olivat Eleanorin kanssa.
-Oh sorry! huudahdin. -I was sleeping..Eleanor you'd had to wake up mee! jatkoin anteeksipyydellen että olin nukkunut niin myöhään.
-It doesn't matter babe, you're now here, Niall sanoi hymyillen ja naurahdin vähän vaivaantuneena.
-Yeah, you are now here so what's the matter? Eleanor kysyi.
-Okayokay, nothing. But heey why you guys are here today? kysyin. -Where Harry and Zayn are?
-Harry is might sleeping and Zayn is somewhere with Perrie, Liam sanoi.
-Yup, and we are here 'cause Harry has his b-day next month and we want to organize to him a surprise, Louis jatkoi samalla vastaten.
-Wooow! How nice! nauroin. Pojat tosiaan olivat aikaan saavia ihmisiä. Otin aamupalaa kaapista ja menin television ääreeen mihin muut olivat jo siirtyneet. Istuin Niallin viereen, muualla kun ei paikkoja ollut. Tosin ei asia minua haitannut, ajattelin hymyillen ja katsoin Niallin pehmeää tukkaa, sillä istuin hieman hänen yläpuolellaan. Samalla hetkellä hän kääntyi katsomaan minua ja hetken aja katsoin maailman ihanimpiin silmiin kunnes hän käänsi katseensa pois samalla hymyillen.

let me kiss you 2

2.

 Olin edelleen innoissani kavereiden järjestämästä yllätyksestä mutta nyt olin vähän sekaisin eikä minulla ollut ketään jolle puhua. Huomasin Niallin nurkassa Ipadin kanssa ja istuin hänen viereensä.
-Hellooo, how are you? Have you have fun? hän kysyi heti istuuduttuani.
-Yeah, I've heard so much things what had happened and all. Even can't remember that all! Vastasin innoissani.
-Haha, that is okay. When your work starst or what are you doin' here?
-I'm not sure. I think I have fortnight's holiday first. Then my lessons starts...will be fun see my teachers and all, vastasin mietittyäni, sillä en todellakaan ollut ajatellut asiaa koko päivän aikana vielä.
-So you don't have to think about that yet, Niall hymyili. Siirryimme muiden seuraan ruokapöytään nauttimaan taivaallisia tortilloja. Samalla jutellen aika lensi ja huomasimme istuneemme pöydässä parikin tuntia! Koko päivä oli ollut aivan mahtava, olin varma että muistaisin sen vielä pitkään.
 Yön ensimmäisillä tunneilla lähdin Eleanorin kanssa kotiin. Viimeisenä hyvästelin Niallin jolta sain osakseni lämpimän halin ja hymyn. Myös Eleanor ja Louis näyttivän huomaavan tilanteen sillä he molemmat nauroivat ilkikurisesti muutaman metrin päässä.

 Sänkyyn mentyäni mietin asiaa. Niallia siis! Niall oli superkiva, huumorintajuinen, luotettava ja ulkonäöltäänkin jees. (siis tosi jees!!) Vastaten siis unelmapojua. Oli hassu olla tässä tilanteessa heti ensimmäisinä päivinä kun saavut maahan. Ennen nukahtamistani päätin keskittyä opiskeluun ja suhteet sen jälkeen. (Aamulla olin todella toista mieltä. Hullu ajatukseksi edes! Suhteet ensin, opiskelu sitten, sanon minä.)

 Seuraavan viikon aikana hoidin kaikki työhön ja opiskeluihini liittyvät asiat alta pois. Olin kiireinen mutta torstaina tekemistä ei ollut. Aamupäivästä istuessani koneella havahduin Niallin soittoon:

-Helloo, here's Helen.

-Hi! Nice to hear your voice. Kuulin Niallin lämpimän äänen. 

-Haha, your too! Whats up? Why did you call?

-Just..just cause, Niall selvästi yritti jotain sanoa. -I just want to ask you that do you want to come to Starbucks with me? 

-Ofcourse! I don't have anything to do now so yeahh. Would be fun! Naurahdin Niallin kutsulle myöntävästi.

-Okay then, is two o'clock right? Hän vielä kysyi. Sovimme ajan ja tietyn kahvilan Lontoon monista kahviloista. Oli mahtavaa olla täällä ja pitää hauskaa ystävien kanssa! En todellakaan odottanut näiden kahden ja puolen vuoden loppumista.

 Tapasin Niallin kahvilassa joka ei ollut ihan kaupungin keskustassa. Olin siitä ihan iloinen sillä kahvilassa oli todella ankea istua jos ympärillä oli hirveä hälinä! Niall oli ehkä vähän vaivautunut aluksi eikä keksinyt mitä jutella mutta kahvilareissu ei kuitenkaan ollut mitenkään vaivautunut, onneksi. Oikeastaan se oli ihan kiva! Kun Niallin piti lähteä, poikkesin kaupassa hakemassa pientä syötävää illaksi. En halunnut syödä pelkästään Eleanorin vanhempien laskuun, siksi avustin välillä omillakin ostoksilla. Kun saavuin kotiin vastassa minua oli yli-innostunut Eleanor, jolla selvästi oli jotai kerrottavanaan.
-Do you have something what I've to know? kysyin ensimmäisenä, ehkä turhan huolestuneenakin vaikka olinkin nähnyt Eleanorin hymyn. En silti voinut hänestä tietää mitä hän keksisi!
-Haha don't worry, it's not bad thing. But please, first go you're own room and change your nice clothes to homewear clothes! Eleanor nauroi silmät välkkyen. Noudatin tietenkin käskyä kiltisti. Ensin kuitenkin vein ostokseni keittiöön ja laitoin ne paikoilleen. Huoneessani vaihdoin päälle oleskeluvaatteet joilla oli mukavempi olla. Sen jälkeen hyppelin portaat alas keittiöön missä Eleanor valmisti illallista. Olimme kahdestaan kotona sillä täti ja setä eivät olleen edes Lontoossa tällä hetkellä. Kysäisin Eleanorilta tarvitsiko hän apua ja sain myöntävän vastauksen. Yhdessä teimme loppuun lohisalaatin valmiiksi jonka jälkeen siirryimme ruokailuhuoneeseen nauttimaan aikaansaannoksestamme joka todella oli hyvää!
-Okay Eleanor. Have you something interesting to tell me?
-Oooh yeah! Yes I have and it's very nice thing! You may want to know? hän vastasi ilkikurisesti.
-Ofcourse I wanna, please tell, sanoin.
-So you know..no wait I have to think how I will tell this! Okay, Niall is, hän keskeytti selvästi tahallaan, mitä Niall? -Niall has a crush on you!!!! Eleanor hihkaisi innoissaan.
-Are you serious? kysyin hämilläni, vaikka todellisuudessa olin pakahtua onnesta.
-Yes I am. And what do think about this?
-Mhm, this is weird....okay I think Niall is pretty cute and I like him too, vastasin ehkä vähän hitaasti koska en ollut asiasta ihan varma mutta silti sanoin sen. Ensimmäistä kertaa ääneen.

let me kiss you 1

1.

 -Helen! Kuulin äänen ruuhkaisella lentokentällä. Näin iloisesti hymyilevän Eleanorin ja juoksin hänen luokseen.
-It's so nice to get you here, hän sanoi halatessamme.
-Yeah, I've waiting this soo long! It's very great to be here, vastasin hymyillen. Matkalaukkuja raahaten kävelimme autoon mukavasti jutellen, juttu luisti yhtä hyvin kuin aina ennenkin. 

-So you are still with Louis? Kysyin huomatessani miehen kameran kanssa sivummalla, paparazzit siis seurasivat Eleanoria myös.
-Ofcourse I am! Eleanore vastasi. -And I would love to bring you tomorrow to his house. You can meet other boys too, probably. Ilahduin hänen pyynnöstään ja suostuin oikopäätä hänen ehdotukseensa.
-Just cannot wait it!
-So do you have a boyfriend? Hän kysyi.
-Nope, I'm single, naurahdin. Nousimme auton kyytiin ja rupatellen ajelimme Eleanorin vanhempien asunnolle missä minun oli tarkoitus asua niin kauan kuin Englannissa viipyisin. Eleanorin näytettyä huoneeni katselin ympärille ja purin osan matkatavaroistani. Huone oli todella tilava, valoisa ja korkea vastaten unelmahuonetta. Ajattelin mielessäni että jonain päivänä laittaisin huoneen näköisekseni, ehkä huomenna. Ajatukseni kuitenkin keskeytyivät kun kuulin äänen oven ulkopuolella.
 -No, she really don't know yet! kuului kuiskaus joka selvästi oli Eleanor.
-Who's there? Come in! huudahdin.
-Just me and one friend who wants to see ya! Eleanor naurahti aukaistessaan oven. Ja hänen takanaan seisoi kukas muukaan kuin Louis!
-Oh Louis! Nice to see you again, sanoin halatessani häntä.
-You tooo, Eleanor has talked about you and that you're coming like two weeks, Lou vastasi.
-Shut up, big boy, I said you would not tell that to Helen! Eleanor sanoi.
-Hahaa, Eleanor! You have been exposed, nauroin.
-..but hey, I really came here to say you, that supper is ready, come it with us, hän vastasi hymyillen. Rymistelimme portaat alas iltapalan ääreen. Iltapalan jälkeen suuntasin rentouttavaan kylpyyn ja kokeilemaan lentokentän tax freestä ostettuja shampoita ja ihonhoito tuotteita. Kylvyn jälkeen merkitsin kalenteriin muutamia päiviä jolloin olisi palaveri ja haastatteluja töitä koskien. Katsoin vaatteet seuraavalle päivälle jonka jälkeen hetken unelmoituani sängyssä vaivuin syvään uneen.

 Seuraavana aamuna heräsin koputukseen ovellani. Eleanor kehotti minua nousemaan ja peseytymään jonka jälkeen olisi aamiainen alakerrassa. Hipsin pesemään kasvoni ja pukeuduin edellisenä iltana valitsemiin vaatteisiin.
 -So..We're gonna go today to Louis and Harry's and theres Niall, Liam, Danielle, Zayn and Perrie too. When do you wanna leave? Eleanor kysäisi mentyäni aamupalalle.
-I don't care. Just when you're ready, say to me. I'm already, vastasin kysymykseen innokkasti, sillä olisimme menossa tapaamaan kavereita tänään. En malttanut odottaa! Päivästä tulisi varmasti ihana.

 Jännittyneenä nousin auton kyydistä sillä talo minkä pihaan ajoimme vaikutti todella hiljaiselta.
-Are they really there..? Kysyin varovasti Eleanorilta.
-Yeaah, they really are there. Just wait! Hän vastasi nauraen. Nopeasti kävelimme pihan poikki. Eleanor avasi reippaasti oven ja sanoi että ulkovaatteet voi ripustaa eteishallissa olevaan naulakkoon. Ripustin takkini siihen ja menimme yhdessä erittäin tyhjältä vaikuttavaan taloon sisemmälle. Keittiössä ei ollut ketään, eikä portaissakaan näkynyt ihmisiä.
-Want to see boys? Eleanor kysyi salaperäisesti.
-Yes! Of course, I want to, vastasin hämilläni.
-Come on! Eleanor hihkaisi ja aukaisi oven joka vei oleskelu tilaan.
-HELENN!!! Kuului huuto monen suusta ja näin edessäni kaikki vanhat ystävät sekä juhlatarjoilun.
-Oh my god, what is this?! Just wow, you guys are amazing!

let me kiss you - prologi

Prologi :

 Olin lähdössä kahdeksi ja puoleksi vuodeksi Englantiin, Lontooseen opiskelemaan vaatetusalaa. Olin haaveillut Lontoossa asumisesta jo vuosia ja vaatteet ja muoti olivat aina kiinnostaneet minua. Päätös oli syntynyt nopeasti kun opiskelupaikka oli löytynyt ja raha-asiat saatu kuntoon. Asua sain sukulaisten luona. Odotin innolla heidän tapaamista. Lisäksi odotin rakkaan serkkuni tapaamista. En ollut nähnyt Eleanoria pitkiin aikoihin joten oli super mukavaa nähdä hänet!
 Havahduin kuulutukseen. "Kone Lontooseen, ensimmäinen luokka."  Kuuntelin kuulutuksia hetken ja menin koneeseen muiden mukana. Tavarani laitoin edessä olevan penkin alle ja istuin alas. Tarkistin myös puhelimeen saapuneet viestit, ennenkuin sammutin sen. Hyvä kaverini Sarah toivotti hyvää matkaa ja kertoi ikävöivänsä minua jo nyt. Toinen viesti oli Eleanorilta: In a airplain? We'll see soon, can't wait it! Hymyilin ja vastasin viestiin: Yeah, even i can't!! Have to shut off my phone but I'm gonna use my Ipad.
 Sammutettuani puhelimen, turvavyöt pyydettiin sulkemaan. Pian pääsimme lähtemään ja matka oli alkanut. 
 "Kone laskeutuu viiden minuutin kuluttua, sulkekaa turvavyönne, kiitos. The plain is arriving like in a 5 minutes, please close your seatbelts." Vihdoinkin! Vihdoinkin olin täällä. Tästä vasta elämä alkaa!